Mitä olen ehtinyt
1992
Ensimmäiset kisat. Tästä alkoi niin sanottu voittoputki. Olin lyömätön sarjassani aina vuosituhannen vaihteeseen asti.
1995
Ensimmäiset todelliset ulkomaan kisat. Edellisenä vuotena kävin Ruotsissa, mutta vastuksen puutteessa matkasin isäni kanssa etelämmäksi Saksaan. En pärjännyt yhtään. Isä sanoi ettei kunnossa ole vika, ensi vuonna palataan ja voitetaan.
1996
Paluu Saksaan. Muutama Bundesliga-kisa ja voittoja kotiin. Päätin jäädä ajamaan Bundesligaa tuleville kausille ja muutin Saksaan. Kävin yläasteen vikat luokat ja lukion lähestulkoon kokonaan etänä. Luovuin ns. perinteisestä teinielämästä jotta sain urheilla. Edustin saksalaista TuS Ellmendingen-seuraa. Nämä vuodet Saksassa olivat tärkeimpiä tulevaisuuden kannalta kokemuksen ja kunnonrakentamisen suhteen.
1997
Voitin Saksan Bundesligan, ennen Trixi Worrackia. Kauden jälkeen Saksan liitto teki sääntömuutoksen ettei ulkomaalainen pysty enää samaa temppua tekemään. Toisaalta Saksan maajoukkue pyysi minua vaihtamaan kansalaisuutta. Trixi ajoi seuraavana vuonna tempon maailmanmestaruuteen ja on kova tekijä edelleen.
Ajan Büttgenissä 16 -vuotiaana 18 -vuotiaiden Suomen ennätyksen radalla 2 km ajossa. Ennätys on edelleen voimassa.
1998
Ajan aivan käsittämättömän upean kauden. Voitan useita junnu-paitoja elite-luokan etappikisoissa mm. Giro del Trentino, Tour de Snowy, Emakumeen Bira ja sijoitun maailman elite-luokan kisoissa kärkisijoille. Keräsin huomiota miten kukaan nuori voi ajaa niin kovaa. Kausi huipentuu Valkenburgin MM-kisoihin, jossa ajan aika-ajossa sijalle 16. ja maantiella sijalle 5. Ensimmäisen vuoden juniori-sarjalaisena. UCI ranking 3. Ennätys tämäkin osaltaan, jota kukaan ei vielä ole rikkonut.
Samoissa kisoissa idolini, Leontien van Moorsel, voittaa MM-kultaa.
1999
Valkenburgin edellisvuoden ajo poiki tarjouksia ammattilaistiimeiltä. En kuitenkaan ikäni puolesta päässyt niihin tarttumaan, vaan vielä pitäisi odottaa vuosi. Viimeinen vuosi juniorina menee erittäin hyvin ja matkaan pyöräni kanssa ympäri maailman. MM-tempo sija 8.
2000
Ensimmäinen virallinen elite-vuoteni. Siirryn U23-sarjaan. Ajan kilpailuja Tsekkiläisen Swam Hooch -tiimin kanssa. U23-paitoja tuli napattua sieltä täältä. Ne on melkein kaikki esillä meidän kuntosalin seinällä tänä päivänä. Leontien van Moorsel voittaa kaksi olympiakultaa Ateenassa.
2001
Siirryn Italiaan ammattilaiseksi. Tämä tie onkin sitten pitkä ja kaikista raadollisin urani kohdalla. Italialainen mentaliteetti sotii pohjoismaalaista vastaan, mutta silti viihdyn saapasmaassa aina vuoteen 2004 asti.
Ajan Ranskassa EM-kisoissa aika-ajossa sijalle 10., samalla ajalla 9. tulleen kanssa. Sarjassamme ennätykset.
2004
Suomeen perustetaan ensimmäinen ammattilaistalli Team Let`s Go. Kausi menee hyvin, on olympiavuosi. Kohtaan vastoinkäymisiä uraani tukevien instanssien osalta ja tympäännyn liittojen epäreiluun kohteluun. Katson parhaimmaksi ottaa etäisyyttä ja alkaa opiskelemaan pahan päivän varalle. Haluan myös aloittaa lauluopinnot. Myyn pyöräni.
Leontien van Moorsel voittaa olympiakultaa Pekingissä. Ja lopettaa uransa.
2009
Vanha suola alkaa janottamaan. Esikoiseni synnyttyä pohdin josko vielä voisi voittaa. Lähipiirin kannustamana päätän yrittää. Palaan takaisin Italiaan, jonne kerran vannoin olevani koskematta pikkurillillänikään.
2010
Huomaan ajavani ammattilaistallissa Italiassa. SM-hopea maantieltä, kultaa radalta.
2012-2013
Nuorimmaisen synnyttyä pääsen melko nopeasti taas vauhtiin. Saan melko pian arvostusta ammattilaistalleilta ja saan paremman sopimuksen Italiaan.
2014
Urani lähestulkoon tuhotaan. Olen kohdannut tyrannin jonka ainoa tehtävä on käyttää kaikkia ympärillään olevia ihmisiä hyödykseen. Olen harjoitellut kovaa koko talven ja tiedän että olen kunnossa. Mutta jään tiimin toimesta kevään osalta ilman kisoja ollen tietämättömänä siitä ajanko koko kautena. Pari kisaa saan ajaa ja Kiinassa olen etapeilla 6. Koska tietoisuus kunnostani oli kova, teen aika rohkeita ratkaisuja, joita moni taustaa tietämättä on väittänyt olleen itsekkään muijan oikuttelua. Vaihdan tiimiä ja saan sopimuksen yhteen maailman parhaimpaan tiimiin, Cipollini Giordana Galassia. En saanut kertoa tiimisiirrosta kenellekään ja minut ilmoitetaan Giro del Trentino -ajoihin salassa. Italian liitto antaa kilpailuluvan edellisenä aamuna ja muistan kuinka riemuitsin asiasta kun sain puhelun kesken tiimilenkin. Trentino alkoi joukkue aika-ajolla, jostä yli puolet oli jyrkkää nousua. Ajettiin kovaa. Vaihtojen edetessä huomasin että tyttöjä alkaa pudota riveistä. Kun päästään mäen alkuun tajuan että meitä on kolme. Pakko jaksaa. Ja jaksettiin niin että voitettiin tempo. Tulin kolmannelle sijalle ja kokonaissijoitus oli muutaman päivän päästä 8. Vähän eteenpäin ajassa ja voitan aika-ajon SM-kultaa. Seuraavana aamuna lennän jo Italiaan ja maantie SM jää välistä. Seuraavien kymmenen päivän aikana voitamme tiimin kanssa Italian Ympäriajon, Giro Rosan. Sijoitun mäkipaitakamppailussa kokonaissijalle 9. ja saan kirivoiton yhdeltä etapilta ja nousen podiumille. Röylän mäistä on ollut pitkä matka tähän päivään.
Kauden lopulla kuulen kuinka kertomani vastahankaaja on kohdannut viimeisen vastuksensa ja sen seurauksesta jättänyt pyöräilypiirit ja kadonnut maasta. Win.
2015
Italia ei ole puolellani. Saan sen taas kokea. Kotimaassa oma selviytymiskamppailuni ja oikeuksieni puolesta taistelu luetaan edelleen oikutteluna. Olen valinnut taas huonoa seuraa. Olen kuitenkin UCI-rankingissa riittävän korkealla ja Olympiakomitea valitsee minut ajamaan kaikkien aikojen ensimmäisiin Euroopan Kisoihin, Baku European Games. Ajan yhden parhaimmista tempoistani ja olen esiolympialaisissa 13.
2016
Olympiavuosi. Kerään UCI-pisteitä 78 pisteen verran. Jokainen piste maksoi minulle yli 400 euroa. Se on budjettini, jonka revin omasta taskustani joka vuosi.
Voittoja, toisia sijoja, kymmenen joukossa, kahdenkympin joukossa. Ei riitä?
Olen toisella sijalla maamme pyöräilijöistä ja laskemme että mahdun sadan naisen joukkoon jotka saavat suoraan paikan olympialaisiin. Näin ei kuitenkaan käy. Minut jätetään ulkopuolelle myös MM-kilpailuista aivan epäurheilijamaisin perustein. Suivaannun ja nostan kissan pöydälle. Italia on opettanut jos ei muuta, niin pitämään puolensa. Olen tosin edelleen se hankala, mutta oppinut kantamaan tämänkin leiman. Harva kuitenkaan tietää totuutta.
Yhdessä taustatiimini kanssa tehdään suunnitelmat jatkon suhteen.
2017
Kunto on ollut kaikin puolin noususuhdanteista koko talven ja keväällä lähden luottavaisesti ajamaan hollantilaisen Maaslandster CNN-tiimin kanssa. Olen päästänyt irti Italiasta. Sijoitun heti kauden alussa top 15 ja ajan tempon Hollannissa sijalle 9. SM-kisoissa aika-ajon hopeaa ja maantien pronssi. Liitto kääntyy taas jälleen vastaan ja uhkaa jättää ulos MM-kisoista. Joudun antamaan näyttöä kunnosta vain 6 päivää ennen MM-starttia. Alitan liiton asettaman rajan heittämällä ja silti liitto joutuu vielä äänestämään osallistumisoikeuteni puolesta. Saan ajaa vain tempon.
Teknisten ongelmien vuoksi en saa kisasta sitä mitä hain, mutta ajo meni silti hyvin.
Kauden päättävän kuntotestin jälkeen olen valmis aloittamaan uuden harjoittelukauden luottavaisin mielin.
2018
Kausi 2018 oli tietoinen alanko matkustelun ja kisailun suhteen. Tiedossa on Tokion olympialaisten pistekeräys kauden 2019 aikana ja voimavarat on harkitusti siirretty kauteen 2019.
Vuosi 2018 on taas yhdenlaista taistelua eri kapuloiden kanssa. Merkittävimpinä saavutuksina Gracia Orlovan etappiajojen aika-ajon 10. sija. Vuodesta toiseen jatkuva liiton kapulointi ei lopu, siitä ei jaksa enää edes kertoa. Toiminnan tasosta riittänee kertoa että liitto ajautui syviin taloudellisiin vaikeuksiin kauden 2018 aikana. Sillä välin rakensin itselleni sillan tärkeään kauteen 2019 ja lokakuussa 2018 solmin ammattilaissopimuksen kaudelle 2019 UCI Pro Team Cogeas Mettler LOOK-tiimin kanssa. Tässä vaiheessa kunnia pitkäaikaiselle tukijalleni Javatransille ja Jari Vanniselle. Ilman tätä todellista kultaista pyöräilyihmistä tämä kausi lukuunottamatta menneitä ja tulevia kausia voisi olla kovin erilainen.
Kausi 2019 on varmistettu ja talven testitulokset lupaavat hyvää. Vaikka numeroita ovatkin, niillä ei yksistään kisoja voiteta. Vo2Max-arvot saavat palstatilaa lehdessä ja netissä ja siitähän syntyy haloo. Moni epäilee tuloksia aidoiksi, suotta päätään vaivaten. Itse kysyisin ennemminkin mitä jos ne onkin totta?
2019
Kisakalenteri on lyöty aika pitkälle lukkoon tammikuussa 2019. Kauden aikana tulee kisaa odotetusti aivan järjettömän valtaisa määrä. Pisteitä on kerättävä, Tokio 2020 on vuoden päässä.